Uskallan olla eri mieltä siitä, miten parisuhdetta pitäisi hoitaa, kun perheessä on lapsia - pieniä tai suuria, ei silläkään niin väliä. Olen ällistyttävän monta kertaa lukenut naistenlehdistä, elämäntapalehdistä, nettilehdistä, perhelehdistä, sanomalehdistä ja kaikenlaisista aikakauslehdistä, kuinka avioparin pitää toimia keskinäisen suhteensa säilyttämiseksi. Jotta onni kukoistaisi ja kumppani tuntuisi yhtä ihanalta kuin silloin, kun tapasitte, pitää ehdottomasti raivata kalenterista tilaa kahdenkeskiselle ajalle. No, kalenterista tilan löytäminen on sinänsä ihan helppoa - senkun vain nappaa mustan tussin ja alkaa vedellä rukseja aiempien merkintöjen päälle. Esimerkiksi "hammaslääkäri klo 14" sutataan piiloon ja tilalle kirjoitetaan "kuohuviiniä puolison kanssa" tai "Tiian ratsastustunti klo 18" korvataan merkinnällä "kiihkeä hotelli-ilta aviomiehen kanssa". Näinhän se käy, mutta -

Kuka menee puolestasi juurihoitoon tai ajaa tyttären ponitunnille naapurikaupunkiin? Kuka maksaa kuplat lasissasi tai varaa huoneen hotellista? Siihen ei kalenteri aivan pysty, vaikka sinne on juuri raivattu tilaa puolisoiden väliselle laatuajalle. Jos lastesi isovanhemmista ei ole auttajiksi, jos kaikki ystäväsi ja lastesi kummit, sedät, tädit ja enot ovat työelämässä tai jos - outoa kyllä - naapurustossasi ei satukaan asumaan kilttiä ja ihanaa, lapsia rakastavaa ja täydellisen epäitsekästä mummoa tai pappaa eikä edes rahantarpeessaan lapsirakasta teeskentelevää teiniä, olet melkoisessa pulassa. Sinun kuitenkin pitäisi hoitaa parisuhdettasi! Jos et hoida, on välirikko, avioero ja huoltajuuskiistat varma tulevaisuutesi, sillä kaikki aikuisethan tietävät, että mitään ei kannata odottaa, mihinkään ei kannata panostaa, jos voitot voi lunastaa vasta aikojen päästä, vaan kaikki on saatava heti - heti! Tämä ajatus on täysin tuttu myös taaperollesi tai leikki-ikäisellesi, joten voit sen jakaa hänenkin kanssaan. Kuka tahansa pikkuinen tenava syö mieluummin yhden karkin heti kuin viisi karkkia huomenna. Ja niin sinunkin pitäisi tehdä, väittävät Ohjeet.

Yrität siis: järjestelet viikkojen ajan palkattua lastenhoitajaa (ja jos olet ensikertalainen, et kelpuuta ketään) yhdeksi illaksi, jotta pääsisit uudelleen ekoille treffeille miehesi kanssa (kuka ylipäätään haluaa uudelleen ensimmäisille treffeille poikaystävän äidiltä lainatun bemarin takapenkille?), valmistat jääkaapin täyteen ruokaa (ainakin kolmea erilaista, koska lapsesi ei välttämättä syö kanaa vaan tahtoo jauhelihaa, ja babysitteri puolestaan on vegaani), kirjoitat viisisivuisen käyttöohjeen lapsesi tavoista ja tottumuksista (ei, ei missään nimessä iltasatua nojatuolissa, vaan matolla lootusasennossa istuen hänelle!), kaivelet vaatekaapit, häkkikomeron, ullakon ja likapyykkikorin sen toivossa, että löytäisit jo valmiiksi miettimäsi seksikkään topin, mutta joudut toteamaan, että jotakin on tapahtunut ylävartalollesi eikä toppi varsinaisesti imartele muotojasi. Lopuksi meikkaat samalla, kun lapsi roikkuu jalassasi ja muistat yhtäkkiä, että myös lemmikkikoiranne kaipaa jonkun pissattamaan sen illalla, jos vaikka treffeillä menee myöhään. No, pieni neuvottelu lapsenvahdin kanssa ja eurot vaihtavat omistajaa, koiralle luvataan wc-käynti ja laskeskelet mielessäsi, että ensitreffien uusiminen on jo maksanut viisinkertaisesti sen, mihin sinulla olisi varaa. Mutta pitäähän parisuhdetta vaalia, ja kun lopulta olet perillä sovitussa baarissa ja alat tiirailla, näkyykö miestäsi, olet niin uupunut kuin voit olla. Kahdekeskinen laatuaika voi alkaa!

Uskallan olla eri mieltä siitä, että työssäkäyvien tai yt-uhan alla elävien, pienten tai vähän isompienkin lasten vanhempien ei kannattaisi odottaa, että elämään - eikä vain sinne kalenteriin - tulee uudelleen tilaa olla ensisijaisesti puoliso, vaimo tai mies, intohimoinen rakastaja, hyperhauska bilettäjä tai syvällinen kulttuurinkuluttaja. Uskallan olla eri mieltä siitä, etteivät aikuiset, toisiinsa ja lapsiinsa sitoutuneet ihmiset kykenisi odottamaan huomiseen ja syömään sitten yhden karkin sijasta viittä. Sanovatpa Ohjeet mitä hyvänsä, ei 50 km:n olympiakävelyä muistuttava vääntö parisuhteen hoitamiseksi kannata. Ja kun nyt kaikenlainen kotoilukin on muodikasta eikä turhaa kuluttamista pitäisi suosia, voisimme kai todeta, kuten Carol Shieldsin romaanissa, että "- - on rakkaudellakin oma infrastruktuurinsa. Rakasta lähimmäistäsi ja anna hänen rakastaa sinua. Rakkaus on vihreintä mitä tiedän. Jos puhuttaisiin rakkaudesta." Niin, ihan siellä kotosalla.